Urbanlife

Sain tehtäväkseni arvostella kirjan. Ei ole tuttua hommaa minulle, enkä ole ainakaan kymmeneen vuoteen lukenut fiktiivistä kirjaa, siis romaania. Lukemiseni on keskittynyt tietokirjallisuuteen, elämänkertoihin ja esimerkiksi Hunter S. Thompsonin erikoiseen tuotantoon. Mutta nyt siis Inna Patrakovan (s.1970) toinen teos “Naapurit”, Inna on Pietarissa syntynyt ja nykyään Espoossa asuva kirjailia. Kirjailia ei ollut itselleni entuudesta tuttu, mutta omien luontaisten piirteitteni johdosta lähdin lukemaan kirjaa hieman skeptisesti. Teos kuitenki jo alkumetreillä nappasi mukaansa ja kun jo ensimmäisillä sivuilla mainittiin yksi teini-ikäni lempi bändeistä “Slipknot”, kiinnostukseni heräsi. Kirja myös piti otteessaan ja oli viihdyttävää luettavaa, nokkelat vertaukset ja hauska kielenkäyttö toimi ainakin minuun, vaikka Naapurit onkin itselleni normaalia kevyempää luettavaa.

Tarinassa kärjistetysti tavanomaisen suomalaisen Leppästen perheen mökkinaapuriksi muuttaa usean huonon ehdokkaan jälkeen rikas venäläinen pariskunta Nikolai ja Lena, unohtamatta
Boris nimistä lemmikkiporsasta. Tämä vastakkain asettelu osoittautuu hauskaksi erilaisten kulttuurien kohtaamiseksi, jossa ei säästellä suomalaisia eikä sen kummemmin venäläisiäkään. Oli hauskaa huomata kuinka osuvia jotkin kuvailut suomalaisesta kulttuurista ja suomalaisista ihmisistä olivat, venäläinen kulttuuri on itselleni melko vieras, mutta kirjailia sai luotua uskottavan vaikkakin stereotyyppisen kuvan itäisen naapurin ihmisistä ja tavoista. Vaikka stereotypioiden käyttö oli tarkoituksellista kirjassa, oli henkilöissä ja tapahtumissa kuitenkin eloa ja uskottavuutta. Hahmot eivät jääneet etäisiksi, vaan heidät pystyi kuvittelemaan hyvin ja heidät osaisi asettaa myös tilanteisiin joita kirjassa ei ollut. Kirjassa ei ole suoranaista päähenkilöä, vaan molemmilla pariskunnilla on yhtä iso rooli tarinassa ja heidän lisäksi loistavana sivuhenkilönä on suomalaisen perheen värikäs tytär Kira. Tarina etenee mökkiläisten kommellusten ja konfliktien kautta lopulta Pitetariin, jossa tapahtumat ovat yllättäviä muuhun kirjaan nähden. Pietarin tapahtumat ovat viihdyttäviä mutta tarinasta irrallisia ja ilman niitäkin olisi pärjätty.

Yhteenvetona “Naapurit” on hauskaa ja kevyttä luettavaa, helppolukuista ja viihdyttävää. Parasta mielestäni kirjassa on hauska kielenkäyttö ja vertaukset. Suomalaisten ja venäläisten väliset konfliktit ovat hauskoja, mutta jotain mausteita olisi vielä kaivattu. Lopun Pietarin seikkailu oli hauska, mutta irrallinen, jos kirja olisi jatkunut pidempään se olisi voinut olla hyvä lisä kirjaan, nyt vähän turha. Suosittelen kuitenkin kirjaa luettavaksi kaikille kevyen kirjallisuuden ystäville. Erityismaininnan antaisin suomentaja Eero Balkille nerokkaasta suomennoksesta.

Jarmo V.